Mellenius-Melamies -sukuseura

Arkisto 20.12.2020

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021!

20JK_MM

Sodankylän kirkon kattokruunusta löytyy tuttu sukunimi — Ivar Mellenius piti kylän ensimmäistä bensa-asemaa

"Kunnioittaen Robert ja Maria Melleniuksen muistoa lahjoitti Sodankylän kirkolle Ivar Mellenius vuonna 1935". Löydätkö kuvasta myös kuvaajan?

”Kunnioittaen Robert ja Maria Melleniuksen muistoa lahjoitti Sodankylän kirkolle Ivar Mellenius vuonna 1935”. Löydätkö kuvasta myös kuvaajan?

Sodankylän kirkon käytävän yläpuolella olevista kolmesta suuresta kattokruunusta keskimmäinen erottuu joukosta. Toisin kuin kahdessa muussa, sen alaosasta löytyy kaiverrus: ”Kunnioittaen Robert ja Maria Melleniuksen muistoa lahjoitti Sodankylän kirkolle Ivar Mellenius vuonna 1935″.

Ivar Mellenius (1864-1944) työskenteli aluksi nahkurina ja pirttikahvilan pitäjänä Sodankylän kirkonkylässä, Kitisen itäpuolella. Myöhemmin hän hankki tontin Kitisen länsipuolelta Jäämerentieltä ja muutti sinne rakentamaansa taloon. Hän perusti ja hoiti kylän ensimmäistä bensiiniasemaa. Se sijaitsi nykyisen S-Marketin parkkipaikalla.

Pentti Mellenius muistelee Ivar-isosetää näin:

”Ivarilla oli komea, pitkä parta. Kitisen itäpuolella asuessaan hänellä oli isot nahan muokkaamiseen tarvittavat pinot parkkia Melleniuksen navetan takana.

Bensiiniasemaa pitäessään hän ei luottanut mittariin. Hänellä oli kymmenkunta pientä kiveä, ja aina viiden litran mitallisen tankkaamisen jälkeen hän siirsi kiven toiseen pinoon. Hän oli hyvin tarkka.

Kun tiesimme hänen tarkkuudestaan, me penskat testasimme häntä. Kun olimme hänen luonaan, siirsimme esinettä takan yläpuolen hyllyllä kun hän ei nähnyt.

— Hmh! Kuka se tuonki on siirtäny, Ivar sanoi muutoksen huomattuaan.

Ivar oli poikamies. Hän oli menossa naimisiin ja oli Rovaniemellä jo kihlojen ostossa, kun jäi eteiseen kuuntelemaan miten morsian kertoo hänestä äidilleen. Kun tämä ei puhunut hänestä nätisti, Ivar lähti eikä tullut takaisin.

Kirkon kattokruunun tarina ei tullut koskaan puheeksi. Ehkä kirkolla oli keräyskampanja kattokruunuja varten — tästä ei ole varmuutta.

Sukuseuramme päämiehen tunnusmerkkinä on Ivarin kävelykeppi. Sen hän sai 70-vuotislahjaksi postiautomiehiltä. Tankkaamassa käyneet postiautoilijat taisivat  mielellään vaihtaa kuulumisia puheliaan Ivarin kanssa.”

Ivar Melleniuksen kuolinpäivänä 2.9.1944 alkoi väestön ja karjan evakuointi Sodankylästä Keski-Pohjanmaalle ja Ruotsiin.

 

P.S. Sodankylän kirkosta löytyy muitakin suvun lahjoituksia. Sodankylän seurakunta vietti 230. juhlavuotta vuonna 1997. Sukuseuramme lahjoitti seurakunnalle kaksi stolaa.

Lahjakirjassa lukee: ”Sukuseuran jäsenet ovat kiitollisia kotiseurakunnalle ja sen työntekijöille elämisestä seurakunnan jäsenten rinnalla niin juhlana kuin arkena ja niin ilon kuin surun hetkilläkin.

Erityinen syy lahjoitukseen on se, että sukumme jäsen Olof Mellenius toimi kirkkoherrana seurakunnassamme 1825-1839 ja sukumme jäsen August Mellenius lukkarina 1888-1931.”

Lahjakirjan allekirjoittivat Veli-Erkki Melamies Oulusta, Sakari ja Helli Melamies Sodankylästä ja Riitta ja Pekka Tuomivaara Sodankylästä.

 

Ivar Melleniuksen kuva löytyi Museoviraston verkkopalvelun kautta Tampereen Postimuseosta. Saateteksti on tällainen: Postilinja-auton tankkaus Sodankylässä. Auton tankkauksessa kuljettaja Salminen (oikealla) ja Fredrik Oikarainen. Taustalla kauppias Iivari Mellenius.

Ivar Melleniuksen kuva löytyi Museoviraston verkkopalvelun kautta Tampereen Postimuseosta. Saateteksti on tällainen: Postilinja-auton tankkaus Sodankylässä. Auton tankkauksessa kuljettaja Salminen (oikealla) ja Fredrik Oikarainen. Taustalla kauppias Iivari Mellenius.

Leena Mellenius radio-ohjelmassa I Roslagens Famn aiheena rakkaus ja sota

Klikkaa ja kuuntele ruotsiksi radio-ohjelmaa I Roslagens Famn (83 min), aiheena rakkaus ja sota II maailmansodan aikana, jolloin Pohjois-Suomessa oli saksalaisia sotilaita. Ohjelma perustuu Leena Melleniuksen (Eino) äidin, Railin, vieraskirjaan, jota hän piti mukanaan ollessaan sairaanhoitajana kenttäsairaalassa, lähellä Neuvostoliiton (nyk. Venäjä) rajaa. Vieraskirja on pieni pala mielenkiintoista historiaa, johon ovat monet haavoittuneet saksalaiset sotilaat kirjottaneet. Leenan kanssa ohjelmassa on mukana myös kirjailija Erik Eriksson, joka kertoo kokemuksia sodasta. Ohjelman toimittaa Bengt Ericsson. Ohjelman ensilähetys 1. syyskuuta 2017, Radio Roslagen. Huom, ohjelma käynnistyy painamalla sivun yläpuolella olevasta play-napista |>

Klicka och lyssna på programmet I Roslagens Famn (83 min) Leena Mellenius (Eino) och författaren Erik Eriksson medverkar i programmet. Programmet bygger på Leenas mamma gästbok. Leenas mamma, Raili, arbetade sjuksköterska på fältlasarett i norra Finland, nära ryska gränsen. Gästboken är ett stycke synnerligen intressant historia. Leena berättar, läser och sjunger. Författaren Erik Eriksson kommenterar och bistår med sin erfarenhet från krigsskådeplatser. Programledare Bengt Ericsson. Programmet sänds första gången 1 oktober 2017, Radio Roslagen. Obs, programmet börjar med att trycka på play knappen |> ovanför sidan

PERUTTU: Varaa tämä päivämäärä suvulle: 31.7.-1.8.2021!

Tämän vuoden sukutapaaminen on peruttu epävarman pandemiatilanteen vuoksi. Uusi päivämäärä on 30.-31.7.2022 Kemijärvellä. Pysytään terveenä ja tavataan ensi vuonna!

Melleniusten ja Melamiesten sukutapaaminen järjestetään kesällä 2021 Kemijärvellä Lohelan Lomakeskuksessa. Sukujuhlaa vietetään jopa toista kuukautta: heinäkuusta elokuuhun.
Laita päivämäärä kalenteriin ylös ja tule viettämään mukavia hetkiä sukuloiden!

Sukuseuran hallitus kävi elokuun alussa tekemässä tutustumisreissun Kemijärvelle. Päämiehemme Pentti Kokon lisäksi ohjelmaa suunnittelivat Jukka Hakasalo, Kirsti Derome, Maarit Mellenius, Elina Melamies ja Salla Kuha.

Sukuseuran hallitus kävi elokuun alussa tekemässä tutustumisreissun Kemijärvelle. Päämiehemme Pentti Kokon lisäksi ohjelmaa suunnittelivat Jukka Hakasalo, Kirsti Derome, Maarit Mellenius, Elina Melamies ja Salla Kuha.

Päämies esittäytyy

Päämies Pentti Kokko toivottaa kaikki tervetulleiksi Kemijärvelle kesällä 2021.

Päämies Pentti Kokko toivottaa kaikki tervetulleiksi Kemijärvelle kesällä 2021.

Olen Pentti Kokko. Synnyin Oulussa vuonna 1955 ja olen Melamiehiä äitini puolelta. Kuulun Einon klaaniin, ja seuraava sukutapaaminen järjestetään Kemijärvellä, jossa hän on elänyt.

Lapsuuden perheeseeni kuuluvat veljet Mauri ja Seppo sekä sisko Telle. Asuimme Muhoksella, jossa isäni Eero työskenteli aluksi voimistelunopettajana ja sitten Oulujoki-yhtiöllä. Äitini Helena piti hammaslääkärin praktiikkaa. Kun jokivarsi hiljeni 1970-luvun puolivälissä, isä sai työn pääkonttorista Imatran Voimalta Helsingistä. Muutto keljutti aluksi. Ensimmäisen vuoden asuimme Espoossa, ja sitten muutimme Kirkkonummelle. Siitä tuli toinen kotipaikkani.

Kävin Kirkkonummella keskikoulun loppuun. Välillä jäin luokallekin, kun minulla oli siinä kaikenlaista muuta hommaa. Kun muut sisarukset jatkoivat lukioon, minä lähdin merille ja seilasin oikeastaan koko 70-luvun. Välillä kävin laivastossa armeijassa. En tiedä mikä hinku sinne merille aikanaan oli. Isäni mukaan olin merimies neljännessä polvessa: isänikin oli merillä sota-aikana, isoisäni oli työskennellyt hinaajalla ja hänen isänsä oli siipirataslaivan kapteeni. Laivalla pääsin kiertämään melko monessa paikassa maailmalla, vaikka varsinkaan tankkilaivoissa ei paljon ehditty maissa käydä: pienellä kauppareissulla korkeintaan. Rahtilaivoissa taas pääsi näkemään enemmän satamia: esimerkiksi Amerikassa saatettiin käydä kymmenessäkin satamassa, ja jokaisessa vietettiin useampia päiviä. Työpaikkani on seilannut muun muassa Euroopan vesillä, Välimerellä, Mustallamerellä ja Meksikonlahdella Karibialla.

Minun oli tarkoitus jatkaa merenkulkua, mutta valitsinkin merenkulkuopiston pääsykokeiden sijaan ahtausteknillisen koulun pääsykokeet ja opiskelin satamapomoksi. Sitä hommaa tein jonkin aikaa kunnes kerran palellessa konttilaakin päällä päätin vaihtaa sisähommiin. Olen työskennellyt trukkikauppiaana, varastonkuljetuspäällikkönä Suomen Sokerilla, tehnyt kaikenlaista yritystoimintaa ja asustellut ulkomaillakin muutamia vuosia, esimerkiksi Dubaissa ja Kanariansaarilla.

1990-luvun laman jälkeen palasin Suomeen. Sen kummemmin suunnittelematta suuntasin pohjoiseen: ensin muutamaksi vuodeksi Ivaloon ja siitä Karigasniemelle. Siellä on ollut kotini jo neljännesvuosisadan verran. Kotipaikkani sijainti on mieluisa: olen työskennellyt paljon lähinaapurissa Norjassa. Siellä on myös hyviä kalapaikkoja.

Kalastus on mieluisin harrastukseni. Se alkoi, kun äitini opetti minua onkimaan Oulujoki Oy:n eläkeläisten retkellä Kiantajärvellä. Sain ahvenia ja siitä se lähti. Nykyään harrastan perhokalastusta ja lohen soutua. Kalastusopastushomman myötä sain tutustua telkkarihommiin: Panchoon ja poikiin. Olin mukana 20 jaksossa. Toinen lempipuuhani on matkustaminen. Olen käynyt ainakin 85 maassa – pitäisi laskea tarkka määrä joskus ajankuluksi.

Nykyinen aviopuolisoni on Marina. Hänen kotikaupunkinsa on Zelenogradsk Venäjällä, lähellä Kaliningradia Itämeren rannikolla. Hän opiskelee suomea ja aikoo tulevaisuudessa työskennellä Suomessa hammaslääkärinä.

Toivon, että vuoden päästä Kemijärvellä saan tavata paljon niin vanhoja kuin uusiakin sukulaisia, ja vietämme siellä yhdessä rennon, iloisen ja ikimuistoisen sukujuhlan!