Mellenius-Melamies -sukuseura

Sukukokous ja sukujuhla 25.-26.7.2015

 

Mellenius-Melamies sukuseura kokoontui suvun juurille Enköpingiin ja Uppsalaan sankoin joukoin, osallistujia oli 73, ihan pienistä vauvoista lähtien. Noin puolet matkalaisista saapui laivalla Helsingistä Värtanin satamaan, josta jatkettiin bussilla ensimmäiseen kohteeseen Enköpingin Lillkyrkan kirkkoon ja seurakuntatalolle.

Lounaan jälkeen pidettiin hartaushetki Lillkyrkan kirkossa, jossa esi-isämme Anders Mellenius toimi pappina ennen siirtymistään Suomeen. Seurakunnan edustaja Katarina Fredriksson kertoi meille kirkkorakennuksesta ja Ruotsin kirkosta 1600 – 1700-luvuilla. Joitakin kirkossa olevia esineitä, mm. upea kattokynttelikkö on jäljellä tuolta ajalta. Sukukokouksen yhteydessä kuultiin Outi Kortekangas-Savolaisen esitelmä ”Luku juoksee Lumijoen pappilasta?”, jossa hän kertoi miten hänen sukunsa Kortekankaat ja Melleniukset liittyvät yhteen, siis Lumijoella asuneen ja vuonna 1870 kuolleen Abraham Mellenius nuoremman kautta.  

Illalla kokoonnuttiin majapaikkamme Vandrarhemin saliin ja kuultiin muisteluksia sukulaisista ja katsottiin videoita aiemmista sukujuhlista. Illan upeaa ohjelmaa oli Mellenius-Melamies Talent, jonka esityksiä on katsottavissa nettisivuilta, ja tietysti laulettiin ihan muuten vaan yhdessä ja erikseen.

Sunnuntaina aamulla kauhean kaatosateen jälkeen oli vuorossa ensin Pekka Töpöhännän etsiminen ja sitten hauska esitys sukulaisten omin voimin ihan autenttisilla tapahtumapaikoilla. Katsojina oli muitakin puistossa oleilevia perheitä. Kuvia ja videoita tästä on katsottavissa myös nettisivuilla.

Ennen kotimatkaa kokoonnuttiin Leena Melleniuksen pihaan lounaalle ja kuin tilattuna pilvet väistyivät ja aurinko tuli esiin, joten ruokailu ulkona onnistui suunnitelmien mukaan. Ruokailua säesti Leenan löytämä venäläinen haitarinsoittaja. Täällä otettiin kuvia mukana olleista erilaisilla kokoonpanoilla. Valokuvaajille sateli varsin äänekkäitä ohjeita, kuten arvata saattaa.

Paluumatka laivalla Helsinkiin sujui taas iloisissa merkeissä. Einon klaanin vanhin Marja opetti allekirjoittaneelle ruletin palaamista laivan kasinossa – ja voittorahoilla tarjottiin matkalaisille drinkit.

Muistiin merkinnyt sihteeri Kirsti

Melamiehiä

Tämä tarina on kirjasta ”Mellenius-Melamiehet aikain vaihteluissa” (toim. Helmi Luomi 1997)

Melamiehiä
Pentti Melamies

On joulun seutu 1972. Noin kuukausi sitten pari vuotta täyttänyt pojanpoikani Markus istuu pikkuautojensa kanssa lattialla. Lueskelen jotain. On ollut kauan hiljaista. Odottamatta Markus sanoo kysyvästi:
- Ukki?
- No, mitä?
- Ovatko kaikki Melamiehiä?
- Ei. Eivät kaikki ole Melamiehiä.
Itsekseni ajattelin, että Jumalan kiitos. Markus hetken mietittyään lyö pienen nyrkkinsä lattiaan ja sanoo:
- Mutta minä olen.

Kööpenhaminan reissu kesällä 2013

AR_CPH13

Anne ja Roope ihailemassa lego-palikoista tehtyä Nyhavnia

Teimme kolmen päivän matkan Kööpenhaminaan alkukesästä 2013. Matka tehtiin lentäen, ensin Oulusta Helsinkiin. Olimme muutaman tunnin Helsingin kentällä, kunnes lensimme Kööpenhaminaan. Hotellimme oli lähellä rautatieasemaa, joten hyppäsimme junaan. Olimmekin keskelle Kööpenhaminaa jo 20 minuutin kuluttua. Poistimme matkaväsymykset kahden tunnin nokosilla. Nälkähän sitä oli tullut, kun viimeksi oli saanut pienen sämpylän lentokoneessa. Lähdimme etsimään ruokapaikkaa, joka löytyikin ihan läheltä, rautatieasemalta. Kyllä ruoka maistuikin pitkän matkarupeamman jälkeen. Tämän jälkeen oli jo mukavampi kierrellä Kööpenhaminan keskustaa ja katsella kadun vilinää. Keskustaa hallitsi yksi iso työmaa. Metrolinjaa laajennettaa ja se on valmis vuonna 2018. Mutta silti, Kööpenhamina on kaunis kaupunki.

Launatai oli sitten se päivä, jota Roope odotti. Menimme Lego-storeen. Olimme luvanneet Roopelle, että siellä saa olla niin kauan kuin haluaa. Siellä vanhakin nuortui! Kaupassa löytyi pientä tavaraa kuin, myös isoja kokonaisuuksia. Me vanhatkin innostuimme ostamaa Lego-tavaraa; lego-ukkoja ja kaikkia hauskoja Lego-palikoita. Roope osti ison lentokoneen ja Seattlen tornin. Meillä oli iso kassi, kun lähdimme pois.

Kööpenhaminassa kiertelee kaksikerroksia linja-autoja, jotka kiertävät kaupungin nähtävyyksiä. Hyppäsimme sellaiseen linja-autoon, jonka reitin varrella sijaitsee pieni merenneitopatsas. Se oli pikainen visiitti patsaalla, mutta onneksi siitä saatiin kuva. Vahinko, että kiertoajelun aikana alkoi satamaan kovasti vettä. Saimme kuitenkin jonkinlaisen aavistuksen Kööpenhaminan kaupungista.

Suununtaina ennen kuin lähdimme kotiin, kävimme vielä eläintarhassa. Meillä meni siellä monta tuntia kierrellessä. Yksi hienoimmista paikoista oli jääkarhujen linnake. Jääkarhuja voi katsoa ylhäältä, mutta myös alhaalta ”ruohonjuuritasolta”. Digikameralla oli käyttöä! Koska meillä oli aikaa kiersimme kaikessa rauhassa koko laajan alueen. Näimme satoja eläimiä, pienestä hyöteisestä suureen elefanttiin. Välillä piti tietenkin syödä jätskit.

Illalla jätimme hyvästit Kööpenhaminalle ja lähdimme kohti Suomea. Olimme Oulussa puolen yön jälkeen. Vaikka sää eivät meitä Kööpenhaminassa suosineet, niin reissusta jäi mukava tunnelma.

Terveisin,

Roope, Anne ja Salla Sandran klaanista

 

Kauko Melamiehen ja Marja Toiviaisen os. Melamies tapaaminen maaliskuussa v. 2014 Rovaniemellä.

Osallistuin Rovaniemellä 21-23.3.2014 pidettyihin Avantouinnin MM-kisoihin. Jo ennen kisoja päätin, että käyn samalla reissulla tapaamassa Kaukoa ja Kerttua. Niinhän me Eskon kanssa löysimmekin heidät Hillankukasta, palvelutalosta. Alkoi puheen sorina ja kuulumisten vaihto. Meillä oli paljon puhumista. Olimme tavanneet edellisen kerran Hailuodossa vuonna 2009
Melko pian juttelujen edetessä huoneeseen tuotiin iso hillakakku. Me ihmeteltiin, että ainako tässä talossa on vieraille näin komiat trahteeraukset. Mutta eläpäs hättäile. Sisään tulee kaksi heidän lastaan. Minna Joroisista ja Martti Ranualta, molemmat puolisoineen. Mikä sattuma. Sattumalle löytyi kuitenkin helposti selitys: Kaukon syntymäpäivä lähestyi, 31.3 Kauko täytti 87 vuotta.
Meillä, hiukan nuoremmilla riitti siinä puhetta, kun kerroimme keitä ja mitä suvunharaa itse kukanenkin olimme. Se oli tosi rattoisa tapaaminen. Osuttiin kerrankin oikeaan aikaan pohjoiseen. Kakku oli makiaa ja kahavi kuumaa. Oli mukava lähteä ajelemaan kohti Oulua.

Kauko_87v_2 Kauko_87v_1Vas: Kerttu, Martti Melamies, Kauko, tytär Minna                            Kerttu ja Kauko      puolisoineen sekä Marja ja Esko Toiviainen.

Minulle kävi hienosti MM-kisassa. Voitin 75 vuotiaiden sarjan 25m vapaauinnin ajalla 22.72. Samassa erässä ui pari miestäkin, toinen heistä venäläinen. Taakse jäivät kaikki, kaksi naista ja molemmat miehet.
Kisoissa oli 1200 uimaria 34 eri maasta. Kaikki eivät olleet koskaan ennen uineet avannossa. Nämä kisat näyttävät paisuvan vuosi vuodelta suuremmiksi. Ensimmäisissä MM- kisoissa Helsingissä vuonna 2000 oli mukana 500 uimaria. Muuten, satuin voittamaan sielläkin. Tosin silloin 60 vuotiaiden sarjan.
Laitan tähän muutaman kuvan tapaamisestamme ja MM-kisoista.

IMG_4554  IMG_4582Jätkänkynttilä                                          Startti

IMG_4638  IMG_0839Huoltojoukot Antti ja Esko Toiviainen         Palkintojenjako..

Marja Toiviainen
Suvun päämies vv. 2006 -2009

Risteriputti

Veli-Pekka Jarvan kolumni Christer Bouchtista, Satakunnan Kansa 16.6.2009. (PDF-liite, julkaistu Satakunnan Kansan luvalla.)

pdf

 

 

 

Muistelmia Gustava Melleniuksesta

Gustava Melleniuksen hauta Kannuksessa

Muistelmia isoäidistäni Gustava Melleniuksesta os.Kiuru synt.24.2.1875. Kuoli evakossa Kannukseen 15.12.1944 ja on haudattuna Kannukseen.

En kovin paljon muista isoäidistäni, mutta se mikä on jäänyt mieleen hänestä oli, että hän aina piti hyvän huolen meistä lastenlapsistaan. Äitini Vega joka palveli postilaitosta oli melkein aina töissä ja isäni Niilo joka oli Kemiyhtiön työnjohtajia oli myös paljon savotoilla ja sen vuoksi olimme papan ja isoäidin hyvässä hoidossa. Isäni siunattiin sankarihautaaan 20.6.1940 jonka jälkeen isovanhempien kasvatustyö tuli vieläkin korostettummasti esiin. Äidin työpäivät olivat hyvin epäsäänöllisiä, koska elettiin hyvin rauhattomia aikoja, silti postin piti toimia täydellä teholla. Talvisotatalvena olimme me lapset isoäidin kanssa evakossa Ylitorniolla, jossa äitini isä toimi asemapäällikkönä. Olihan se mukava kaiken surun keskellä, erosta äidistä ja isän menettäneenä, kun saimme turvautua isovanhempiemme hellää hoivaan. Jatkosodan syttyessä olimme Sodankylässä ja muistan kuinka monta kertaa pakenimme Mannerorven mökille Kommattilammelle muka viholliskoneita pakoon ja turvaan ilmapommituksilta. Isoäiti oli silloinkin meidän lasten turvana ja tukena. Isoäiti oli komea pitkä nainen, joka piti hyvää huolta taloudesta ja niistä lukemattomista yövieraista, joita talossa yöpyi sen ajan käytännön mukaan. Yöpyjät olivat ihmisiä, jotka olivat menossa savottatöihin pohjoiseen. Muistan muutamia tapauksia, joita minulla on jäänyt mieleen isoäidistäni erityisesti. Kerran alakoulun ensimmäisellä luokalla opeteltiin virkkaamaan patalappua. Minulta tämä taito täysin puuttui ja vaikka kuinka yritin valkoisesta langasta kutoa patalappua, niin siitä lopulta tuli musta pallo. Kysyin opettajalta,että voisinko viedä työn kotia ja tehdä sen uudelleen. Opettaja suostui ja niin sain isoäidin virkkaaamaan minulle tämän patalapun ja koska hän oli hyvä käsistään, niin seuravana päivänä opettaja kehui työtäni erinomaiseksi ja lupasi laittaa sen koulun päättäjäisissä kaiken kansan ihailtavaksi. Hän kyllä varmaan aavisti, että joku muu kuin minä oli ollut asialla. Tammikuussa pappa saatettiin haudanlepoon Sodankylään. Hänen ei tarvinnut enään nähdä sitä hävitystä mitä hänelle niin rakas Sodankylä sai kokea vielä samana syksynä, jolloin saksalaiset polttivat Sodankylän maantasalle. Meidänkin talo paloi samoin kaikki muutkin Pullinpuolen talot. Isoäti kohtasi määränpäänsä evakkoreissulla Kannuksessa, jonne hänet on haudattu. Hänen hautakumpunsa oli vuosikymmeniä tietymättömissä, vaikka useaan otteeseen yritin Kanuksen seurakunnasta saada selville missä hauta sijaitsee. Ihan muutamia vuosia sitten se vihdoin löytyi ja äitini vuosikymmeniä sitten teettämä hautakivi saatiin vietyä isoäidin haudalle. Isoäidin viereisessä haudassa lepää myöskin evakkoreissulla Kannuksessa kuollut sodankyläläinen Aino Mannerma. Mielessäni on kauniit muistot isoäidistäni.

Pentti Mellenius, Kempele

Suvun vaakuna

Suvun tunnusSuvun vaakunaa symboloi ”usko,toivo,rakkaus”. Risti viittaa pappissukuun, ankkuri ja sininen osa merenkulkijoihin joita myös suvussa on ollut. Mela kuvaa Melamiehiä, joiden sukunimi suomennettiin vapaasti Melleniuksesta 1930-luvulla. (Kuvauksen laati: Pentti Mellenius)

Melleniuksen päiväkodille kasvot, päiväkodille valokuva Hanneksen perheestä

Valokuva

Valokuvan luovuttivat Melleniuksen päiväkodille 17.11.2009 Mellenius-Melamies sukuseuran puolesta:
Leena Tiainen os. Melamies (Leevin tytär)
Marja Toiviainen os. Melamies (Leevin tytär)
Liisa Kukkohovi os. Melamies (Arvin tytär)

Epätietoisuus saa riittää! Niinpä sukuseura päätti luovuttaa Melleniuksen päiväkodille valokuvan isovanhemmista Hannes ja Naema Melleniuksesta poikineen. Oulun Peltolassa sijaitseva sekä puisto että päiväkoti liittyvät Sodankylästä Ouluun muuttaneeseen Hannes ja Naema Melleniukseen, jotka hankkivat vuonna 1923 Kastellista mökin kesäpaikakseen. Sen ympärillä oli kohtuullisen kokoinen pihapuutarha ja perunamaa. Alue oli ollut alunperin ns. lahjoitusmaata, jonka Ruotsin kuningas oli luovuttanut kaupungin porvareiden käyttöön 1600-luvulla. Hanneksen kuoltua hänen poikansa Väinö (1899 – 1976) lunasti perikunnalta mökin ja tontin. Asutuksen ja tiestön laajentuessa kaupunki alkoi kuitenkin pakkolunastaa tonttia pala palalta. Loput maat kaupunki pakkolunasti vuonna 1986, jolloin myös mökki purettiin. Kaupungin asemakaavassa alueelle muodostettiin Melleniuksen puisto. Melleniuksen päiväkoti aloitti toimintansa alueella vuonna 1999.

Sukunimi Mellenius muutettiin ensimmäisen kerran sukunimeksi Melamies Oulun läänin maaherran päätöksellä 16.9.1930. Nimen ottivat tuolloin Leevi Johannes, Siiri Pauliina (os. Rapp) ja Leena Melamies. Valokuvan luovuttivat Melleniuksen päiväkodille 17.11.2009 Mellenius-Melamies sukuseuran puolesta: Leena Tiainen os. Melamies (Leevin tytär) Marja Toiviainen os. Melamies (Leevin tytär) Liisa Kukkohovi os. Melamies (Arvin tytär)

 

Lisätietoja:
Hannes

 

Sukulaisia kirjallisuudessa

Mellenius-Melamies-suvun sukutaulut Anders Melleniuksen jälkeläisistä 1600-luvulta vuoteen 1993, toim. Riitta Tuomivaara
Kapina Kauhajoella 1808, kertonut O. Blomstedt
Mellenius-Melamiehet aikain vaihteluissa, toim. Helmi Luomi
Joskus sataa, joskus paistaa, Kauko Melamies
Kauas Kiurun Siivin, Kauko Melamies
Sata muistelmaa Pohjanmaalta, luku ”Keisari Kokkolassa”, Sara Wacklin
Sau-Herra, luku ”Sodankylään”, Hannele Pokka
Kanoottisissit, Pentti H. Tikkanen sivut 20-24
Suomalaisten Waffen- SS vapaaehtoisten matrikkeli 1941-1943, sivu 137

Pöytyän Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865, Aulikki Ylönen
Sodankylän, Oulun, Lohtajan historiat
Historiallinen tutkielma: Merikaupunki Rauma, Sven Mellenius