Suvun päämiehet

Pauliina Melamies 2023–2025


Olen Pauliina Melamies, täytän tänä vuonna 56 vuotta ja olen Oulusta kotoisin

Kuulun Hanneksen klaaniin isäni Matin puolelta. Lapsuuden perheeseeni kuuluivat myös äitini Marja-Liisa sekä siskoni Anna-Kaisa. 

Muutin pois Oulusta YO-kirjoitusten jälkeen. Suoritin ensin opintoja Rovaniemellä Hotelli- ja ravintolakoulussa, jonka jälkeen työskentelin pari vuotta Ruotsissa. Olen asunut pääkaupunkiseudulla vuodesta 1992, jolloin tulin opiskelemaan Espoon Koti- ja laitostalousoppilaitokseen siivousteknikoksi, olen myös valmistunut Helsingin yliopistosta maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi, missä pääaineeni oli koti-ja laitostalousteknologia. Työskentelen puhtauspalvelualalla esimiestehtävissä. Minulla on tytär Aino, hän on tämän kevään abiturientti.

Harrastan monipuolisesti liikuntaa, kuten uintia altaassa sekä avovedessä, juoksua ja maantiepyöräilyä. Osallistun vuosittain triathlon sekä swimrun tapahtumiin. Talvisin hiihdän sekä uutena lajina mukaan on tullut jooga.  Olen myös ollut usean vuoden ajan innokas avantouimari. 

Laskujeni mukaan olen osallistunut seitsemään sukukokoukseen, viimeisin on ollut Oulussa Vihiluodossa. Kaikista tapaamisista on jäänyt mukavat muistot.

Seuraavat sukutapaamisten järjestelyt ovat aluillaan ja meillä on jo alustavaa hahmotelma paikasta ja tarkemmasta ajankohdasta. Toivottavasti tapaamme mahdollisimman monen kanssa silloin. Tiedotamme yksityiskohdista hieman myöhemmässä vaiheessa.

Tavataan kesällä 2025 Etelä-Suomessa!

Pentti Kokko 2019–2022

Olen Pentti Kokko. Synnyin Oulussa vuonna 1955 ja olen Melamiehiä äitini puolelta. Kuulun Einon klaaniin, ja seuraava sukutapaaminen järjestetään Kemijärvellä, jossa hän on elänyt.

Lapsuuden perheeseeni kuuluvat veljet Mauri ja Seppo sekä sisko Telle. Asuimme Muhoksella, jossa isäni Eero työskenteli aluksi voimistelunopettajana ja sitten Oulujoki-yhtiöllä. Äitini Helena piti hammaslääkärin praktiikkaa. Kun jokivarsi hiljeni 1970-luvun puolivälissä, isä sai työn pääkonttorista Imatran Voimalta Helsingistä. Muutto keljutti aluksi. Ensimmäisen vuoden asuimme Espoossa, ja sitten muutimme Kirkkonummelle. Siitä tuli toinen kotipaikkani.

Kävin Kirkkonummella keskikoulun loppuun. Välillä jäin luokallekin, kun minulla oli siinä kaikenlaista muuta hommaa. Kun muut sisarukset jatkoivat lukioon, minä lähdin merille ja seilasin oikeastaan koko 70-luvun. Välillä kävin laivastossa armeijassa. En tiedä mikä hinku sinne merille aikanaan oli. Isäni mukaan olin merimies neljännessä polvessa: isänikin oli merillä sota-aikana, isoisäni oli työskennellyt hinaajalla ja hänen isänsä oli siipirataslaivan kapteeni. Laivalla pääsin kiertämään melko monessa paikassa maailmalla, vaikka varsinkaan tankkilaivoissa ei paljon ehditty maissa käydä: pienellä kauppareissulla korkeintaan. Rahtilaivoissa taas pääsi näkemään enemmän satamia: esimerkiksi Amerikassa saatettiin käydä kymmenessäkin satamassa, ja jokaisessa vietettiin useampia päiviä. Työpaikkani on seilannut muun muassa Euroopan vesillä, Välimerellä, Mustallamerellä ja Meksikonlahdella Karibialla.

Minun oli tarkoitus jatkaa merenkulkua, mutta valitsinkin merenkulkuopiston pääsykokeiden sijaan ahtausteknillisen koulun pääsykokeet ja opiskelin satamapomoksi. Sitä hommaa tein jonkin aikaa kunnes kerran palellessa konttilaakin päällä päätin vaihtaa sisähommiin. Olen työskennellyt trukkikauppiaana, varastonkuljetuspäällikkönä Suomen Sokerilla, tehnyt kaikenlaista yritystoimintaa ja asustellut ulkomaillakin muutamia vuosia, esimerkiksi Dubaissa ja Kanariansaarilla.

1990-luvun laman jälkeen palasin Suomeen. Sen kummemmin suunnittelematta suuntasin pohjoiseen: ensin muutamaksi vuodeksi Ivaloon ja siitä Karigasniemelle. Siellä on ollut kotini jo neljännesvuosisadan verran. Kotipaikkani sijainti on mieluisa: olen työskennellyt paljon lähinaapurissa Norjassa. Siellä on myös hyviä kalapaikkoja.

Kalastus on mieluisin harrastukseni. Se alkoi, kun äitini opetti minua onkimaan Oulujoki Oy:n eläkeläisten retkellä Kiantajärvellä. Sain ahvenia ja siitä se lähti. Nykyään harrastan perhokalastusta ja lohen soutua. Kalastusopastushomman myötä sain tutustua telkkarihommiin: Panchoon ja poikiin. Olin mukana 20 jaksossa. Toinen lempipuuhani on matkustaminen. Olen käynyt ainakin 85 maassa – pitäisi laskea tarkka määrä joskus ajankuluksi.

Nykyinen aviopuolisoni on Marina. Hänen kotikaupunkinsa on Zelenogradsk Venäjällä, lähellä Kaliningradia Itämeren rannikolla. Hän opiskelee suomea ja aikoo tulevaisuudessa työskennellä Suomessa hammaslääkärinä.

Toivon, että vuoden päästä Kemijärvellä saan tavata paljon niin vanhoja kuin uusiakin sukulaisia, ja vietämme siellä yhdessä rennon, iloisen ja ikimuistoisen sukujuhlan!

Maarit Mellenius 2016–2018

Hei kaikille sukulaisille!

Iivarin sauva, suvun päämiehen ”arvovallan” symboli siirtyi haltuuni kolmivuotiskaudeksi Uppsalan Paluu juurille-sukutapaamisen jälkeen. Hienoa olla osa tällaista Mellenius-Melamies-suvun perinnettä ja myös perehtyä sen velvoittamana syvemmin omiin juuriinsa.

Iivarin sauva, suvun päämiehen ”arvovallan” symboli siirtyi haltuuni kolmivuotiskaudeksi Uppsalan Paluu juurille-sukutapaamisen jälkeen. Hienoa olla osa tällaista Mellenius-Melamies-suvun perinnettä ja myös perehtyä sen velvoittamana syvemmin omiin juuriinsa.

Olen Maarit Mellenius Augustin klaanista, Pentti ja Airi Melleniuksen vanhin tytär. Edesmenneen puolisoni, Risto Ylitalon kanssa minulla on viisi lasta, Niilo, Iida, Vega, Väinö ja Venla. Heistä Niilolla on kolme lasta, Martta, Karno ja Hertta, joten myös mummoilemaan pääsen joutessani. Nykyinen mieheni, Jussi Lappalainen on saanut myötäni siis aika joukon muitakin Melleniuksia. Tällä hetkellä myös moni maahanmuuttajapoika kutsuu minua suomalaiseksi äidikseen, joten perheemme on rikastunut monilla eri kansallisuuksilla ja kulttuureilla SPR-vapaaehtoistyöni myötä.

Työelämä asettaa kuitenkin raamit vapaaehtoistyölle sillä Oulu-Tornio väliä tulee vielä muutama vuosi kuljettua. Tätä nykyä toimin Torniossa luokanopettajana vaikkakin alunperin, 30 vuotta sitten tarkoitukseni oli käydä tekemässä vain yksi lastentarhanopettajan äitiyslomasijaisuus… Vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu teatteri, niin tekijänä kuin kokijana, elokuvat, matkailu ja ystävien seurasta nauttiminen. Osallisuus humaanisia arvoja korostavaan kansalaisaktivismiin on viime aikoina taas voimistunut. ”Yhdessä olemme enemmän” vastaisin, jos mottoani kysyttäisiin.

Tapaamisiin viimeistään kesällä 2018!

Iloa kevätpäiviinne!

T. Maarit

Jouni Kettunen 2013–2015

Olen Jouni Kettunen Einon klaanista Eeva-Liisa (Pia) ja Urho Kettusen nuorin lapsi. Perheeseeni kuuluu vaimoni Eeva lisäksi aikuiset lapset Liisa, Matti ja Maija sekä ihanat lapsenlapset Minttu ja Meri Mustonen (Liisa) sekä Taimi ja Veikko Kettunen (Matti).

Lähdin kulkemaan äitini jalanjälkiä lastentarhanopettajana. Valmistumiseni jälkeen sain työpaikan Laukaan kunnasta v.1980. Yrittäjäksi ryhdyin -89 Musiikkikoulu Rauhala Oy:n toimitusjohtajana. Lähellä sydäntä on ollut ja on edelleen musiikkikasvatus. Valmistuin musiikkiterapeutiksi v.1999 ja vuodesta 2006 lähtien olen ollut yksin yrittäjä omassa pienessä musiikkiterapiapalveluja tuottavassa yrityksessäni nykyiseltä nimeltään Musiikkipalvelu Jouni Kettunen Oy. Liikun leivän perässä Mikkelissä, Kangasniemellä, Karstulassa, Muuramessa ja Jyväskylässä. Kotipaikka on edelleen Laukaa.

Musiikki kuuluu elämääni niin työn kuin harrastuksen kautta. Eevan kanssa tanssin Vihtavuoren kansantanssiryhmässä yli 20 vuotta. Nykyään laulan kahdessa mieskuorossa – LauCanto ja Mieskuoro Metsot.

Elina Melamies 2010–2012

Marja Toiviainen 2007–2009

Riitta Hyyti 2004–2006

Heikki Melamies 2001–2003

Pentti Mellenius 1997–2000

Esko Melamies 1994–1996

Mauri Melamies 1991–1993

Sakari Melamies 1988–1990

Heikki Melamies 1984–1987